Pitkään aikaan en ole päivittänyt tätä ollenkaan, olen eksynyt harhapoluille.

Minä -vannoutunut sinkku- olen löytänyt jonkun. Jonkun, jonka kanssa on hyvä olla. Ja seinäänkin täytyy kyllä maalata rasti, en tavannut häntä netin kautta, vaan tuosta paikallisen S-marketin kulmalta tuo mukaan lähti. Tosin, hän on kavereitteni kavereita, eikä vain eksynyt paikalle, vaan olivat sopineet kaverini kanssa, että näkevät baarissa. Siitä se ajatus sitten lähti, eiku... juttu vain luisti hyvin. Koko ilta meni jutellessa ja juttu jatkui pitkälle aamuun ja minä sitten todella freesinä menin vielä tekemään iltavuoron. Ja iltavuoron päätteeksi minut haettiin töistä.. ja juttu luistaa edelleen. Hassua sanoa edelleen, sillä hyvin tuore tarinahan tämä on.

Tuossa viime viikolla kävin koristamassa kasvojani ottamalla Madonna-lävistyksen, sekä pois ottamani huulikorun takaisin. Pussailukielto ei mennyt läpi ja tietysti tuo Madonna tulehtui. Ei kivaa.

Poiketaanpa taas hieman harhapolulle. Joku varmasti muistaa, että olen joskus kirjoittanut pelkääväni anoppeja. Nehän syövät minut elävältä, en todellakaan ole kenenkään unelmaminiä-tyyppiä. Huonoja kokemuksia anopeista kertynyt tässä vuosien mittaan. Ensimmäisen avomieheni äiti jaksaa vieläkin haukkua minua, vaikka erostamme eksän kanssa on jo yli kuusi vuotta. Palataanpa sitten aasinsiltana tulehtuneeseen lävistykseen. Tämän S-marketin kulmalta mukaan tarttuneen kaverin äiti on lääkäri ja tämähän sai sitten loistoidean; "mennään hakemään äipältä antibioottikuuri". Yritäppä sitten saada näin äitikammoinen ihminen käymään ensi kertaa anoppikokelaan luona; hakemassa lääkkeitä. "Pienen" suostuttelun jälkeen sitten suostuin käväisemään siellä. Anoppikokelas katsoi huultani, ja totesi antibioottien olevan tarpeen, kun kerroin, ettei enää mikään kotikonsti auta. Olenhan lävistetty/rei'itty peräti 21 kertaa, joten kotikonstit on hallussa. Anoppikokelas sitten kysäisi, että käykö kaikki lääkkeet, johon totesin, että ei penisiiliniä, eikä mitään penisiliinijohdannaista, että niistä turpoaa hengitystiet. Jatkokysymyksenä tuli sitten, että olenko syönyt Kefalexia, johon sitten vastasin, että kyllä kai, kai se käy. Noooh, sain sitten päivystyspakkauksen lääkkeitä kouraan ja lähdimme kotiin.

Kotona tietysti sitten googletin heti lääkkeen ja:

4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Mahdollinen ristiallergia on otettava huomioon penisilliinille/amoksisilliinille yliherkillä potilailla.

Tietenkään minua ei nolottanut, että olin todennut, että tämä lääke käy. Tarkistin vielä äidiltäni asian, ja tämä oli yksi lääkkeistä, joille isäni reagoi voimakkaasti (isäni on myös allerginen penisiliinille.) Nooh, eihän siinä, sain sitten seuraavana päivänä puhelinreseptin sopiviin antibiootteihin. Ja sanoihan tuo anoppikokelas vielä, että on hyvä, etten aloittanut kuuria, sillä tuo lääke aiheuttaa herkästi oireet yliherkälle.

Mutta siis tästähän voisi vain lisätä anoppi-/äitikammoa. Anoppikokelas näkee minut ensimmäistä kertaa ja nakkaa kouraan heti lääkkeet, joilla on mahdollista saada minut hengiltä varttitunnista tuntiin ilman vastalääkettä. =D =D Siis tämähän vetää ihan pohjat sille, että mitä kaikkea anoppini ovatkaan tehneet minulle. Nojuu, vahinkoja sattuu. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen todennut, ettei penisiliini käy, eivätkä sen johdannaiset ja samaan hengenvetoon lääkäri on kirjoittanut penisiliinijohdannaisen kuurin minulle, jonka olen sitten vasta kotona huomannut ja sitten ollaankin apteekissa vaihtamassa lääkkeitä.

Mitäs muuta sitten... Työsopimus loppui elokuun viimeinen päivä, josta sitten jatkoinkin sairauslomalla, koska samaisena päivänä selkäni naksahti asiakkaan kanssa. Vajaa parisen viikkoa oli alaselkä hellänä, mutta nyt se on jo paljon parempi, uskaltautuu taas salillekin treenaamaan. Töikseni tällä hetkellä teen vain sijaisuuksia. Yritän riipiä kasaan opinnäytetyölle ideapaperia, mutta inspiraatio on hieman hukassa vielä. Mutta eiköhän se tästä lähde vielä rullaamaan.

-Harhapolku-